Kun Hannibal oli marssittanut armeijansa ja sotanorsunsa Pyreneitten niemimaalta ylös Alpeille, laskeutunut Pohjois-Italiaan ja voittanut Rooman legioonat Titicinus- ja Trebiajokien taisteluissa, roomalaiset pelkäsivät saaneensa päälleen jumalten vihat. Hannibalin voittokulku jatkui ja johti kahteen Rooman historian traumaattisimpaan häviöön, ensin Trasimenusjärvellä, sitten Cannaen taistelussa. Näiltä ajoilta on peräisin tarina roomalaisista äideistä, jotka pelottelivat tottelemattomia lapsiaan varoittamalla heitä sanoin: Hannibal ad portas, Hannibal on porteilla.
Tästä puunilaissodan dramaattisesta vaiheesta kertoo roomalaisen Titus Liviuksen Ab urbe condita teossarjan 22. kirja, Karthagon Hannibal Rooman porteilla. Puunilainen Hannibal saa vastaansa roomalaisia sotapäälliköitä, joiden joukkoon mahtuu sekä lyhytnäköisiä ja malttamattomia että viisaita ja rauhallisia johtajia. Keskeisim- pänä nousee esiin vuonna 217 eKr. diktaattoriksi nimitetty Quintus Fabius Maximus, varovainen harkitsija, jolle nopeampaa toimintaa vaativat vastustajat antoivat lisäni- men Cunctator Vitkastelija.
Karthagon Hannibal Rooman porteilla on jatkoa puunilaissodan alkuvaiheista kerto- valle Karthagon Hannibal lähtee sotaan teokselle.
Titus Livius (n. 59 eKr. 17 jKr.) oli aikansa suosituin historiankirjoittaja. Hänen valtavasta 142 kirjaa käsittäneestä latinankielisestä teoksestaan Ab urbe condita on meille säilynyt kokonaisena 35 kirjaa. Livius oli suosittu historoitsija jo elinaikanaan. Ehkä parhaiten hänen merkitystään ja asemaansa Rooman kulta-ajan kirjallisuudes- sa ja koko roomalaisessa kulttuurissa kuvaa se, että Livius on rinnastettu Rooman kansallisrunoilijana tunnettuun Vergiliukseen. Mitä Vergilius merkitsi epiikassa, sitä merkitsi Livius historiallisessa proosakirjallisuudessa.
