Kauko Koskinen on järjestyksen mies. Kuitit ovat tallessa, maton hapsut suorassa, päivissä rytmi ja rutiinit. Eläkkeelle jäänyt viraston atk-veteraani ei ole pudonnut kehityksen kelkasta, vaikka ikää on kertynyt. Kauko käy päivittäin katsomassa vaimoaan, joka on päätynyt dementiakotiin. Se onkin Kaukon ehkä ainoa poikkeama säännöistä, sillä dementiakodissa ei ole tarkoitus vierailla. On Kaukollakin omaishoitaja, ainakin paperilla: hänen poikansa Timo, joka asuu oman poikansa kanssa Kaukon kellarissa. Molemmat ovat e-urheilijoita.

Vaimon hiipuminen ulottumattomiin saa Kaukon muistelemaan nuoruuden intohimoista rakkautta, joka synnytti fyysistä kipua ja järjen ylittävää vetovoimaa. Ajatus ei jätä Kaukoa rauhaan. Hän alkaa systemaattisen tarkasti jäljittää ensirakkauttaan - helppo homma, kun on internet ja oma elämä arkistoitu kalentereineen ja reikäkortteineen jo Kekkosen ajoista. Onko vaimoa kohtaan tunnettu hellä huolenpito sama asia kuin tuo pakahduttava rakkaus?

Minna Lindgrenin romaani Kaukorakkaus on riemastuttava ja surumielinen kertomus kaukorakkauskaipuusta ja menettämisestä. Kauko toilailee menneisyytensä perässä muistoissaan ja arkistoissaan, Helsingissä ja maailmalla. Jahtaako hän mahdotonta, elääkö vain haaveissaan? Vai voiko ensirakkauden vielä lämmittää?