Ihmisen on tiedettÀvÀ paikkansa, Suoma ajattelee. HÀnen miehensÀ Heimo on neuvokkuudellaan ja uutteruudellaan noussut vakuutusyhtiössÀ merkittÀvÀÀn asemaan. Toista oli ennen, kun Suoma oli vain kotiapulaisena tohtorisperheessÀ
ja Heimo tuuraamassa ÀitiÀÀn alusvaateliikkeessÀ. Mutta ajatkin olivat toiset. Alhaalta saattoi neuvokkuudella nousta ylös, mutta ylhÀÀllÀ on parempi katsoa
vain ympÀrilleen eikÀ alas. Silti on asioita, joita ei voi nÀhdÀ edes lÀhimmÀssÀ ihmisessÀ.
HeljÀ on lÀhtöisin vaatimattomista oloista, mutta työ kirjakaupassa on hienoa. VÀhitellen hÀn ihastuu Tarmoon, Suoman poikaan, joka oli Saksassa vapaaehtoisena. Tarmo on hÀnelle hyvÀ mies, hÀnen ystÀvÀnsÀ yliopistossa sanoo. Mutta mitÀ kaikkea tavallinen ihminen voi ymmÀrtÀÀ?
Pertti Lassilan Kovassa valossa piirtÀÀ ÀÀrimmÀisellÀ herkkyydellÀ esiin kahden naisen elÀmÀt 1900-luvun alkupuolen HelsingissÀ. Se on yksityisen kautta valottuva ristikuva sÀÀty-yhteiskunnasta, avoin kysymys siitÀ, mikÀ on oikein sekÀ kaihoisa kuvaus ajasta - siitÀ, millaiseksi se voi meidÀt pakottaa.