Matti Wuori oli 1900-luvun lopun merkittävin suomalainen ihmisoikeus- ja ympäristökysymyksiin keskittynyt asianajaja. Päätyönsä ohella hän toimi muun muassa kansainvälisen Greenpeacen puheenjohtajana ja sitoutumattomana europarlamentaarikkona vihreiden ryhmässä. Asianajajana hän päätyi lukuisia kertoja julkisuuteen tapauksissa, joissa oli yleensä kyse nimenomaan perus- ja ihmisoikeuksista.
Wuoren pitkäaikainen ystävä Kaarlo Tuori on kirjoittanut Wuoren ajamista jutuista kirjan, jossa hän taustoittaa ja erittelee suurellekin yleisölle tuttuja oikeustapauksia, esimerkiksi Sikamessiasta, šaahimielenosoituksia, Mikkelin pamausta ja Kessiä. Kirjan punaisena lankana kulkee yhteiskuntamme muutos 1960-luvulta uuden vuosituhannen alkuun. Erityisesti se selvittää kansalaisvapauksien ja ihmisoikeuksien murtautumista oikeuskulttuuriimme ja niiden yhteentörmäystä perinnäisen yhtenäiskulttuurin kanssa. Keskeisiä teemoja ovat myös ympäristöarvojen nousu, kansalaistottelemattomuus ja julkisuus. Kirjassa on myös Wuorta esittelevä elämäkerrallinen osio.
Yleistajuinen kirja tempaa mukaansa muutkin maamme lähihistoriasta kiinnostuneet kuin oikeustieteilijät ja asianajajat.
