Medeia Mendez on kuin Goyan maalauksen henkilö lesken mustissaan. Hän on Krimille asettuneen kreikkalaissukunsa keskushenkilö, suvun, joka on hajaantunut vähitellen ympäri Neuvostoliittoa, mutta kokoontuu uskollisesti kesäisin Medeian talolle Mustanmeren rannalle.

Elämää nähnyt ja sitä ymmärtävä lapsettomaksi jäänyt Medeia seuraa sisarustensa lasten, heidän vaihtuvien puolisoidensa, rakastajiensa ja lastensa elämää vuosikymmenestä toiseen, läpi sotien, poliittisten mullistusten, yksityisten kriisien ja yhteiskunnallisten murrosten. Järkkymättömänä ja iättömänä hän vastaanottaa keväisin ja kesäisin jatkuvan vieraiden virran ja tarkkailee sukulaistensa rakkauksia ja romanttisia kiemuroita, pettymyksiä, intohimoja ja riitoja.

Viisaan Medeian muistot, perheen kohtalot ja 1900-luvun Venäjän historia peilautuvat komeasti Ulitskajan nyansoidussa, psykologisesti tarkkanäköisessä proosassa.