Nainen on hakeutunut luonnon ääreen, olemaan yksin. Hän katselee itseään veden pinnasta. Hänen äitinsä oli samannäköinen muutama vuosi ennen kuolemaansa. Nainen kumartuu lähemmäksi kasvojaan ja silloin kala ponnahtaa liikkeelle. Naisen kasvot värähtävät ja hajoavat. Itsensä lisäksi hän pohtii vanhaa kalliomaalausta, joka kuvaa muinoin elänyttä naista. Kuinka monta lasta hän sai? Kuinka pitkään hän eli?

Nainen ei kuitenkaan ole alueella yksin. Lähellä elää mies, täytenä erakkona. Mitä naisen ja miehen kohtaamisesta mahtaa seurata?

Kirjailija Eeva Tikka (s.1939) on julkaissut monipuolisesti niin proosaa, runoja kuin lastenkirjallisuutta. Hän on opiskellut kasvitiedettä Helsingin yliopistossa.