Marcus Tullius Cicero (106-43 eKr.) kirjoitti 55 eKr. retoriikkaa kÀsittelevÀn dialogimuotoisen mestariteoksensa Puhujasta (De oratore). Teosta voidaan pitÀÀ synteesinÀ Ciceron omasta pitkÀstÀ kokemuksesta poliittisena puhujana. Kreikkalaisten esikuviensa mukaisesti Cicero halveksi vailla eettis-poliittista sisÀltöÀ olevaa teoreettista retoriikkaa. Puhujasta-teoksessa hÀn keskittyy nimenomaan hyvÀn puhujan ominaisuuksiin. Retoriikan teoria ei siten ole etusijalla, vaan sen tuntemus on vain yksi hyvÀltÀ puhujalta vaadittava taito. Usein toistuva teema on myös roomalaisten nostaminen sivistyksessÀ kreikkalaisten rinnalle, jopa nÀiden ylÀpuolelle. Teoksessa on tavoiteltu Platonin mallin mukaisesti oikean keskustelun tunnelmaa, ja sen tyyli vaihtelee kepeÀstÀ keskustelusta pitkiin, opettavasÀvyisiin monologeihin.