Kun elää niin kuin opettaa.

Runollinen kuvateos kiivaasta ympäristöfilosofista, jonka ajattelu on ajankohtaisempaa kuin koskaan.

Pentti Linkolan puoli vuosisataa sitten kirjoittamat pamflettitekstit olivat bensiiniä liekkeihin, joita ajassa ensin kyti ja sitten roihusi jo valmiiksi. Liioittelematta voi sanoa, että hän tarvittaessa myös keräsi hiiliä kekoon, jollei merkkituli ollut näkyäkseen kyllin korkealle.

Linkola alkoi elää sen mukaan, mihin uskoi, kalastajana Sisä-Suomessa. Linkolan ihanne ei suinkaan ole kivikautinen elämä tai edes luonnonvaraistalous, vaan se on varsin helposti paikannettavissa suomalaiseen maatalousmaisemaan sotien molemmin puolin.

Hän epäili tulevaisuutta paljon ennen muita, nähden ja artikuloiden kirkkaammin kuin oli tapana hänen aikanaan, jolloin auktoriteetti usein vielä syrjäytti argumentin. Tulevaisuus lienee toteutunut osin huonompana, mutta osin myös parempana kuin 60-luvun Linkola kuvitteli.

Pentti Linkolan teosten pohjalta toimittaja-kirjailija Markus Leikola on tulkinnut runouden keinoin Linkolaa niin, että tämä on tulkinnat myös hyväksynyt. Juha Metson valokuvat ovat koskettavia, ne puhuvat meille itsenään, ja tekstien kanssa.