Joka juhannus perheen aikuiset lapset tulevat kotiin. IsÀ ei ole muuttunut, eikÀ Àiti, ja lapsuuden huoneet on palautettu viimeistÀ piirtoa myöten ennalleen. KeskikesÀn kuumuudessa on pakko kÀyttÀÀ kaikki voimansa, jos haluaa pyristellÀ irti menneisyyden tahmasta. Lopullinen pako voi silti olla mahdoton, vaikka alla olisi kuinka nopea moottoripyörÀ.
Mielisairaalassa työskentelevÀ Reino on vaihtanut nimensÀ Aaroniksi, koska elÀÀ Elviksen lauluista. Mutta onko hÀn itse riittÀvÀn jÀrjissÀÀn auttaakseen muita? EntÀ miten kÀy poliisille, joka hankkiutuu treffeille murhayrityksestÀ kuulustelemansa naisen kanssa? Ja montako tÀhteÀ lomakohteen hotellilla pitÀÀ olla, jos avioliitolle pitÀÀ saada uusi alku?
Tiukassa tilanteessa voi tavata elÀmÀnsÀ ihmisen tai kÀÀntÀÀ rakkaalleen selÀn, mutta on mahdotonta jatkaa, jos omalla elÀmÀllÀ ei ole mitÀÀn merkitystÀ. Vain itsenÀisyyspÀivÀn linnanjuhlat kokoavat kansakunnan yhteen televisioruutujen hohteeseen. Ja jos presidentti sortuu kristallikruunujen kirkkaassa valossa, onko mitÀÀn enÀÀ jÀljellÀ?
Sitomisen taito kuvaa taitavasti ja hienovaraisesti ihmiselÀmÀn pohjavirtoja. Saija Nissisen vaikuttavat, outotunnelmaiset novellit nÀyttÀvÀt ihmiset niin kirkkaasti valaistuina, ettÀ heistÀ kiinnostuu vÀistÀmÀttÀ.