Voiko menneisyyttÀÀn koskaan jÀttÀÀ tÀysin taakseen?
Tiia on juuri muuttanut uuteen kaupunkiin ja jĂ€ttĂ€nyt menneet taakseen â tai niin hĂ€n luulee. Uusi työpaikka sairaalan tekstinkĂ€sittelijĂ€nĂ€ tuo mukanaan uusia kohtaamisia. Yksi niistĂ€ on erikoistuva lÀÀkĂ€ri Ilkka, joka tuntuu ymmĂ€rtĂ€vĂ€n Tiian murheita paremmin kuin muut. Ilkan juuret ovat kuitenkin onnelliselta ja tyytyvĂ€iseltĂ€ vaikuttavassa perheessĂ€, Tiian kokemus taas on aivan toinen. HĂ€n toivoo, ettei kukaan uusista tuttavista koskaan kuulisi, miksi hĂ€n muutti ja vaihtoi sairaalaa. Salailu alkaa kuitenkin ennen pitkÀÀ tuntua raskaalta ja aiheuttaa vĂ€istĂ€mĂ€ttĂ€ vÀÀrinkĂ€sityksiĂ€ ja ristiriitoja. EikĂ€ hĂ€n oikeasti ikinĂ€ halua unohtaa pientĂ€ JesseĂ€...
Marja Kuuselaa ovat aina kiehtoneet tarinoiden lisÀksi vanhat talot, villiintyneet puutarhat ja menneiden vuosikymmenten lumo. Jotain niistÀ on usein hÀnen nykyaikaan sijoittuvissa kirjoissaankin, samoin vintagekuvauksen harrastamisessa kameran molemmin puolin. Haaveissa siintÀÀ patikointi Hadrianuksen muurin viertÀ jonain usvaisen harmaana syyspÀivÀnÀ.