Kaisa Savolaisen lapsuus viiden lapsen sisarusparvessa maalaistalossa, jossa asui monenlaista vÀkeÀ, on kiintoisa aikalaiskuvaus 1940-luvulta. HÀnen työelÀmÀnsÀ alkoi ammatinvalinnanohjaajana Kuopiossa 1960-luvulla. Lopulta hÀn pÀÀtyi korkeaan asemaan YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijÀrjestössÀ Unescossa.
Suomen Unesco-toimikunnan kasvatusjaoston puheenjohtajuus johti Savolaisen Unescon kokouksiin aikana, jolloin kylmÀ sota hallitsi kansainvÀlisiÀ suhteita. 1970-luvulla Suomi-Kuuba-seuran puheenjohtajuuskaudella kansainvÀlinen solidaarisuus kukoisti. VÀrikkÀitÀ kokemuksia kertyi myös radio- ja tv-ohjelmien tekemisestÀ aikana, jolloin yhteiskuntaa uudistettiin ja vanhat arvot ja nÀkemykset törmÀsivÀt uusiin.
Tieni vei Pariisiin kertoo, miten Savolainen pÀÀtyi VuotjÀrveltÀ Pariisiin Unescoon, TiellÀ riittÀÀ hauskoja tapahtumia, kiinnostavia ihmisiÀ ja mielenkiintoisia kohtaamisia. Savolainen avaa henkilökohtaisten kokemusten kautta tÀtÀ kiehtovaa ja samalla monimutkaista jÀrjestöÀ, josta Suomessa ei ole paljon kirjoitettu.