Pierre Lemaitren maailmanmenestystrilogian itsenäinen päätösosa.

Tarinan keskushenkilö on trilogian aloitusosasta Näkemiin taivaassa tuttu Louise Belmont.

Päätösosan alkaessa eletään huhtikuuta 1940. Kolmekymmentävuotias Louise pakenee alastomana Montparnassella sijaitsevasta hotellihuoneesta, jossa muuan mies on juuri ampunut itsensä. Ymmärtääkseen juuri kokemansa tragedian syyn, Louisen on selvitettävä kuolleen äitinsä salaisuudet.

Toisaalla kaksi Maginot-linjalle komennettua sotilasta, Raoul ja Gabriel ryhtyvät rintamakarkureiksi ja päätyvät vankileirille. Louise saa toimitettua sinne kirjeen, jossa hän kertoo totuuden Raoulin varhaislapsuudesta ja perhesuhteista.

Länsirintamalla käyty ”valesota” päättyy äkisti 10. toukokuuta 1940 Saksan hyökkäykseen, ja Ranska vajoaa paniikkiin ja kaaokseen. Ranskan armeija on lyöty ja saksalaiset etenevät kohti Pariisia. Sadat tuhannet pakolaiset täyttävät Ranskan tiet etsiessään turvaa.

Louise saa huomata, että sota tuo kaikissa ihmisissä esiin niin hyvän kuin pahankin. Katastrofin ja kaaoksen keskellä romaanin henkilöhahmojen kohtalot kietoutuvat toisiinsa tavalla, jonka Lemaitre niin mestarillisesti hallitsee.

Historiallisen ajankuvan värikkyys, elävät henkilöhahmot ja näkökulmien monitahoisuus tekevät Tuhon lapset -romaanista jännittävän ja nautinnollisen elämyksen.

Lemaitre päättää historiallisen trilogiansa kahden maailmansodan välisestä Ranskasta henkeäsalpaavalla ja loistavalla romaanilla. - Le Figaro

Perhesalaisuus, hienot henkilöhahmot, vahva tarina, ilkikuriset ja traagiset käänteet. - - Goncourt-palkitun Pierre Lemaitren kertojanlahjat ovat tässä romaanissa huipussaan. - France Culture