Kuulaankaunis ja filosofinen kertomus vie 1900-luvun alun Norjaan.
Kaukana Pohjois-Norjassa, tuntureiden keskellä, vuorenpeikkojen mailla, on yksinäinen pappila, jossa on yksinäinen pappi. Yleensä papit viihtyvät tässä pappilassa vain pakolliset viisi vuotta, mutta tämä on viihtynyt erämaassa jo kolmentoista vuoden ajan, eikä ole käynyt tänä aikana missään edes vierailulla.
Pappi on vakavamielinen, lempeä ja vähäpuheinen. Hän kirjoittaa kirjoja, joita julkaistaan, ja kirjeitä, joita ei koskaan lähetetä mihinkään. Vähälukuinen kirkkoväki, joka ei aina edes pääse myrskysään tai kelirikon takia kirkkoon, ei voi olla miettimättä, onko menneisyydessä tapahtunut jotakin, joka on erottanut papin muusta maailmasta. Pappi ei tosiaan ole aina ollut tuntureilla, vaan kerran hän asui Kristianiassa ja kohtasi siellä erään tanskalaisen naisen…
Ingeborg Maria Sick (1858–1951) oli tanskalainen kirjailija filantrooppi. Hän julkaisi noin 30 romaania sekä runoja ja elämäkertoja. Yksi Sickin suosituista elämäkerroista oli suomalaisten vankien hyväntekijän Mathilda Wreden tarina.
