Vimmainen eroromaani kysyy, miten kaikkein läheisimmästä voi tulla ventovieras.
”En ole ihastunut”, vastaa mies, kun Friida kysyy suhteesta nuoreen valokuvaajaan. Takana on pitkä parisuhde, kotona yhteinen lapsi ja kaikki hyvin. Mutta epäilys asettuu Friidaan kuin loinen, eikä kumpikaan saa enää Tyttöä mielestään.
Mustasukkaisuus ja katkeruus repivät paria yhteen ja erilleen. Millaisia siirtymäriittejä vaaditaan, jotta päästään eteenpäin? Milloin on lakattava nojaamasta tuttuun olkapäähän? Muuttuuko tuska joskus haamukivuksi?
Vereslihainen romaani näyttää eroamisen koko elinkaaren epäuskosta epätoivoon, raivosta rakkauden puuskiin ja lopulta uuteen tasapainoon.
