Ulkona on viileää. Vedän takin kauluksen kunnolla ylös ja kävelen tuulta päin. Minun täytyy pissata, joten menen kujalle, asetun roskisten taakse ja teen, mitä täytyy. Horjun hieman. Olen epäilemättä juonut liian monta snapsia tänä iltana. Samassa, kun suljen vetoketjun, näen varjon, joka liikkuu lähistöllä. Voi, olen vain näin vähän valmis vaikeuksiin. Automaattisesti tunnustelen pistooliani vasemman käsivarren alla, tunnen oloni heti turvallisemmaksi ja kävelen takaisin kohti valaistua pääkatua.
Suurikokoinen mies nojaa seinämuuria vasten toinen jalka koukussa. Hän kääntyy minua kohti. "Kuulin, että etsit jotakin", hän sanoo matalalla äänellä. Mumisen vahvistukseksi "hmmm". En halua paljastaa liikaa, sillä kuka tietää, jos hän bluffaakin?
Mikä tämä hämärä tehtävä on, ja mitä oikein tapahtuu?
Lue myös Heddalmetsän peikot.