Vastarintaa ja rakkautta Havannassa
Kauniisti ja mukaansatempaavasti kerrottu tarina Naiset valkoisissa -protestiliikkeen synnystÀ Kuubassa. Cecilia Samartinin rakkaus synnyinmaatansa kohtaan huokuu lÀpi tarinan.
Havanna, Kuuba vuonna 2003. Doña Maria on ylpeÀ vanha nainen, jonka kotina on suuren kartanon yksi huone. Maria iloitsee siitÀ, ettÀ nuori Sophie vierailee hÀnen luonaan usein, mutta on myös huolissaan Sophien puolesta, koska Havannan kaduilla on rauhatonta.
Sophie kÀy mielellÀÀn tÀtinsÀ Marian luona, mutta viime aikoina hÀnen on ollut yhÀ vaikeampaa keksiÀ selityksiÀ Ernesto-isÀn pitkÀksi venyneelle ulkomaankomennukselle. Todellisuudessa Ernesto ei ole Venezuelassa, vaan vangittuna pahamaineisessa vankilassa muiden oppositioliikkeen kannattajien kanssa.
Kun Sophien Àiti Silvia kÀÀnnytetÀÀn kerta toisensa jÀlkeen vankilan portilta muiden vierailemaan pyrkivien vaimojen, Àitien, sisarten ja tyttöystÀvien kera, hÀn löytÀÀ oman tapansa uhmata valtaapitÀviÀ. Joka sunnuntai Silvia ja muut naiset osallistuvat jumalanpalvelukseen valkoisiin pukeutuneina ja kÀvelevÀt sen jÀlkeen ÀÀnettöminÀ pitkin Havannan katuja punainen kukka kÀdessÀÀn.
Cecilia Samartin syntyi Kuubassa 1961. HÀn oli vasta alle vuoden ikÀinen, kun perhe joutui pakenemaan Castron hallintoa Yhdysvaltoihin. Nykyisin Samartin asuu Los Angelesin kukkuloilla ja työskentelee psykoterapeuttina. Samartin ei ole toistaiseksi voinut palata takaisin Kuubaan. HÀn kÀsittelee kirjoissaan latinosiirtolaisten elÀmÀÀ.
Naiset valkoisissa (2019) on Samartinin kahdeksas suomennettu romaani. Aiemmin hÀneltÀ on julkaistu suomeksi Señor Peregrino, Nora & Alicia, Kaunis sydÀn, La Peregrina, Los Peregrinos, Mofongo ja Kirottu kauneus.