Suomalaisessa kansanperinteessÀ painajaisella tarkoitettiin nukkujan pÀÀlle hyökkÀÀvÀÀ olentoa, joka salpasi uhriltaan hengen. Painajaisen taustalla oli jokin pahantahtoinen toimija, kuten kateellinen naapuri tai loukattu vainaja, joka kulki öisin vahingoittamassa ihmisiÀ ja elÀimiÀ. 1600-luvulla painajaisista kiinnostui myös oikeuslaitos, sillÀ ne liitettiin noituuteen.
Pohjoiset painajaiset valottaa suomalaisten pahojen unien kiehtovaa kulttuurihistoriaa 600 vuoden ajalta ja nostaa esiin unien yhteyden oman aikansa tapahtumiin. Suomalaisia ovat öisin piinanneet arkisten huolien lisÀksi niin helvetin nÀyt, sotien muistot ja pelko kuin Kyllikki Saaren ratkaisematon murhakin.
Painajaiskuvauksilla on myös poliittinen puolensa: niitÀ on hyödynnetty opettavaisissa kertomuksissa, joilla on pidetty kansaa kurissa ja nuhteessa. Kuvaukset öisistÀ kauhuista ovat löytÀneet tiensÀ taiteeseen ja populaarikulttuuriin - ja siten yhÀ uusien sukupolvien uniin.