Russa, russa! kertoo kuusilapsisen vepsäläisperheen elämästä Suomessa sodan jälkeen. Lapsen lahjomaton silmä taltioi pienen maalaiskylän asukkaiden sosiaalisen hierarkian terävänäköisesti ja lähes tragikoomisuutta hipoen: on venäläisiä emigrantteja, Karjalan evakkoja, pakolaisia jopa Ukrainasta saakka, mutta vastapainoksi myös itse paikkakuntalaisia, joista jotkut omistavat tehtaan, toiset karjaa ja maata, toiset taas ovat mukavia muuten vaan.
Tytön omissa tuntemuksissa vaihtelevat ankeat muistot pakolaisleirien ajoilta ja kaipaus rakkaaseen Vepsään. Jotta ei juuttuisi menneeseen, hänen on loihdittava mielessään itselleen loistava tulevaisuus aikuisena.
Teoksen läpi kulkee Aunuksen radiossa toimineen isän kova kohtalo, järkyttävä kuvaus siitä, miten heimoveljiimme kohdistuva rakkaus ei sittenkään jaksanut kantaa loppuun asti. Tältä osin Russa, russa! on pala sodanjälkeisen Suomen lähes vaiettua todellisuutta.
Vepsäläissyntyinen Raisa Lardot (s. 1938) on ammentanut aiheet kirjoihinsa omasta elämästään: lapsuudesta sotavuosina ja pakolaisuudesta, sivullisuuden tunteesta, avioliitosta, avioerosta ja pitkästä ajasta omaishoitajana.