On kaunis loppukesÀn pÀivÀ, taivas on sininen ja kantaa heleÀnvÀrisiÀ kuumailmapalloja, mies on lÀhtenyt ostamaan ruusuja, nainen pukeutuu valkoiseen leninkiin. Kaikki on hyvin ja valmista vieraiden tulla, viini on kylmÀÀ, pöytÀ on katettu.
Mutta kun asiat alkavat muuttua, olivat ne mitÀ asioita tahansa, sen huomaa liian usein liian myöhÀÀn, vasta silloin kun paljon on jo tapahtunut tai kun mitÀÀn ei enÀÀ tapahdu, kun elÀmÀ on pysÀhtynyt paikoilleen, kohtaan jossa kukaan ei haluaisi olla.
Tunnit kuluvat, ja tahoillaan illallisille osallistuvat vieraat valmistautuvat juhliin tietÀmÀttÀ, ettÀ juuri tÀmÀ pÀivÀ, juuri nÀmÀ illalliset ovat sellaiset, joiden jÀlkeen kaikki on toisin.
Teoksessaan Vieraat Helmi Kekkonen esittelee lukijalle joukon ihmisiÀ, eri tavoin elÀmÀnsÀ risteyskohtaan saapuneita, joiden pÀÀtöksillÀ on arvaamattomia ja peruuttamattomia seurauksia. Saman helteisen Helsingin taivaan alla kulkevat ihmiset ovat yhtÀkkiÀ vieraita niin itselleen kuin toisilleen. LÀpi kirjan kulkee puhutteleva ja moniulotteinen teema vanhemmuudesta ja lapsista, siitÀ miten mikÀÀn toive, onni tai pelko ei ole toteutuessaan juuri sellainen, kuin ihminen alun perin kuvitteli.