Shakespearen vimmaisten ja terävien kuningasnäytelmien komea päätösosa on esikuvaansa kunnioittava poliittisen nuorallatanssin taidonnäyte.

KARDINAALI WOLSEY:

Oi, miten kurja on se raukka, jonka onni riippuu

ruhtinaiden suosiosta! Heidän hymynsä,

jonka lämpöön pyrimme - heidän herkän puolensa -

ja heidän tuomansa tuhon väliin mahtuu

enemmän pelkoa ja tuskaa kuin sota tai naiset

saavat aikaan; ja kun hän viimein lankeaa,

hän lankeaa kuin Lucifer, vailla toivoa.

Kuudesta vaimostaan tunnettu kuningas Henrik VIII (1491-1547) on Shakespearen näytelmässä monisärmäinen, kunnioitettava hahmo. Hovin ja kirkon valtajuonitteluun kytkeytyy kuninkaan avioero katolisesta Katariina Aragonialaisesta sekä uusi suhde Anne Boleyniin, josta tuli kuningatar Elisabet I:n äiti. Teos on kirjoitettu Elisabetin seuraajan Jaakko I:n valtakaudella.