Mitä suuremmat lihakset, sen syvemmälle terä uppoaa.
Riku Aallon tie on kulkenut rauhanturvaajasta UB-liivijengin päälliköksi ja sieltä muiden ihmisten auttajaksi. Jengipomon monta elämää kertoo Aallon uskomattomasta matkasta.
Kun Riku Aalto lähti rauhanturvaajaksi, hän uskoi värväytyneensä hyvien puolelle. Todellisuus Makedoniassa oli kuitenkin mutkikasta, ja pahuutta tuntui olevan liikaa omissakin joukoissa.
Suomeen palattuaan Aalto kaipasi edelleen yksinkertaisen ankaraa elämää mutta myös moraalia: hyvää tai pahaa. Liivijengiltä ainakin saa mitä tilaa, hän tuumi.
Pitkälle kamppailu-uralle ja huippuunsa hiotuille veitsitekniikoille löytyi käyttöä, kun väkivaltarikollinen nousi verinen askelma kerrallaan pahamaineisen United Brotherhoodin johtohahmoksi.
Lopulta Aalto teki elämässään täyskäännöksen ja päätyi viimein soittamaan jopa poliisille sitä vastoin, että olisi kostanut itse.
Seppo Lampelan leipälaji on toiseuden kuvaus eri muodoissaan. Sekä proosa että muistelmateokset noudattavat selkeää linjaa. Niissä yhdistyvät ulkopuolisuus sekä rikollisuuden syvä pääty. Tekstin rytmi on korostetussa osassa kerrontaa.
Lampela työskentelee kirjoittamisen ohella kuntouttavan kulttuurityön alalla ja suunnittelee oksymoroneja vastustavan yhdistyksen perustamista.
