Kaksi päivää kaikki on hyvin. Entinen pomo lainaa Sistinjalle ja tämän perheelle mökkiään. Ilmassa on hyvää tuulta. Kalastellaan, syödään aamuauringossa perunoita ja tilliä suoraan kattilasta. Ake ei juo. Sistinja ei juo. Pullot pysyvät korkkaamattomina aitan rappusten pielessä, kirkkaan suora rivistö. Kaksi onnellista päivää. Sen jälkeen vielä kaksi, kolme. Sitten Sistinja ja Hertta-tyttö erotetaan. Seuraavat 300 päivää he viettävät kaukana toisistaan.
Sisse on kasvanut uneksien äidin maasta, jonne matkustetaan äidin tarakalla. Äitiä ei näy ja elämä pyryttää naamaan, mutta Sistinja oppii miten siitäkin selviää: on sullottava häpeä alimmaiseksi ja istuttava päälle. Tärkeimmät valinnat tekee sattuma. Tavattuaan Rennen Sistinja päättää tehdä lapsen, jonka kauneus sulattaa miehen sydämen kuin sokerin paistinpannulle. Hertta syntyy kotiin, jossa rauha on sukkahousun ohutta jäätä. Viltinpimeinä aamuina Sistinja tulee turpeaksi äidin rakkaudesta, aamun ensihenkosilla hän kaipaa tyttöään. Silti Hertta ei pysy hänen mielessään. Hertta haaveilee omenankukantuoksuisesta äidistä, mutta ei keksi, miltä tiskiltä sellainen tilataan.
Kaksi viatonta päivää kertoo äidistä ja tyttärestä ja elämänmittaisesta haasteesta päästäen lähelle, luottaa ja säilyä järjissään. Heidi Jaatisen pitelemätön kieli tavoittaa elämänkirjon eri sävyt: se kestää synkkien päivien painon ja vangitsee vauhkot hetket, joina samea päivä kirkastuu ja maailmanpyörästä vilkutetaan pilville ja naapureille.
