Tämän kirjan runot perustuvat paljolta omiin kokemuksiini. Se on myös eräänlaista itsetutkistelua ja mietiskelyä oman arvomaailmani muutoksista, moraalista ja kamppailusta omatunnon kanssa.

Annoin kirjalle nimeksi Kiirastuli, koska se mielestäni kuvaa parhaiten sitä, mikä on teoksen pääasiallinen sanoma.

Kun aikaisemmat asenteet ja arvot haaksirikkoutuvat, eikä tunnu löytyvän ulospääsyä henkisestä ahdingosta ja kun taakka käy liian raskaaksi kantaa, täytyy jotain tapahtua. Se on jonkinlainen käännekohta; joko jatkaa entiseen tapaan ja sortua tai murtaa ylpeytensä ja aloittaa jotain uutta. Siinä tapahtuu jotain mitä usein kutsutaan kiirastuleksi.

Eräässä tämän kirjan runossa kirjoitan:

”Ei koskaan ole liian myöhäistä”.

Ja vielä:

”Parasta elämässä on tuntea tämä hetki, jos vain annamme elämälle mahdollisuuden”.

Teoksessani tuon myös esille käsityksiäni uskosta ja rakkaudesta sekä maailman kaikkeudesta ja miten se meidän elämäämme ohjaa.