Eloisa taiteilijaromaani Suomen taiteen kultakaudelta
Salo on köyhä helsinkiläistaiteilija, joka on virunut pitkään sairaalassa keuhkotautisena. Nyt hän pääsee vihdoin kotiin – jota ei kuitenkaan enää ole. Onneksi Salolla on muiden taiteilijoiden boheemi ystäväjoukko. Nuoret miehet seikkailevat rahattomina ja huolettomina kesäisessä Helsingissä ja hiukan maallakin. Klubeilla, kuppiloissa, vuokravaunuissa kolistellen, tyttöjen perään kaihoten ja taidettakin luoden.
Viljo Kojo (1891 - 1966) oli tuottelias suomalainen kirjailija, toimittaja ja monipuolinen kuvataiteilija. Hän syntyi Laatokan rannalla Kaukolassa ja kirjoittikin karjalaisaiheisia romaaneja. Niiden lisäksi Kojo julkaisi boheemiromaaneja ja runoja, ja kuvataiteilijana hän kuului ekspressionistiseen Marraskuun ryhmään. Lisäksi Kojo työskenteli sanomalehtitoimittajana ja pilapiirtäjänä. Kojo sai valtion kirjallisuuspalkinnon kuudesti (1919 - 1957), Pro Finlandia -kunniamerkin (1948) ja Aleksis Kiven palkinnon (1949).