Kalevi Korppi eleli kumppaniensa Majavan, Piisamin ja Saukon kera onnellisena Jokisaaren seutuvilla.
Ihminen oli ollut siellä harvinainen vieras. Mutta eräänä päivänä lentokone kaartoi Jokisaaren ylle ja kylvi vesakkomyrkkyä rannoille. Puut kellastuivat, niityn kukkaset ja mehiläiset kuolivat.
Ihmisen läheisyys alkoi muutenkin yhä pahemmin uhata Jokisaaren rauhaa. Karanneet minkit asuivat Majavan vanhassa pesässä ja olivat muiden eläinten alituisena uhkana. Tehdas saastutti jokea, kalat kuolivat. Jokisaarelaiset alkoivat jo harkita lähtöä Kauas Pohjoiseen. Supikoira oli kertonut, että siellä on vielä suuria metsiä ja puhtaita vesiä.
