Voi mikä riemu on potkaista sukset liikkeelle pakkaspäivänä tai juoksuttaa jalkaa toisen eteen kesäisessä kanervikossa! Marja ei muuta tekisikään, kulkisi vain luonnossa sen ehdoilla, kaukana kotoa. Ahtaaseen savupirttiin pitää kuitenkin palata, sillä nuorimman tyttären on tehtävä osuutensa tuvan töistä. Lehmät pitää hoitaa ja kankaat värjätä, nutukkaat ommella ja yrtit opetella. Niistä taidoista Marjalle olisi vielä paljon onnea elämässä, Anna-äiti tietää.

Marja seisoo usein mäen harjalla ja katselee pohjoiseen. Kuinka kauas suurta maailmaa riittää ja keitä sieltä löytyy, hän miettii. Entä mitä on taivaanrannan takana Lapinmaassa, missä mäet laskeutuvat toistensa uumille yhä sinisempinä ja salaperäisempinä?

Sinne Marja päätyy: Lapinmaahan, kotasavun tuoksuun, porotokkien, lumisten tunturinkupeiden ja kesäisten kalamaiden maahan. Vastassa on Jounin koko suku ja sen oudon kiehtovat tavat ja taiat. Mukanaan Marjalla on salaisuus, joka tekee hänestä yhtä aikaa voittamattoman ja haavoittuvan.

Kotasavun Marja jatkaa Kymmenen onnen Annan aloittavaa kiehtovaa tarinaa. Romaani kertoo savupirttien ja kotalappalaisten ajasta, jolloin Lapissa asujia odottivat suuret rikkaudet ja vaarat.