Vitivalkoinen mekko viistää maata. Nuori nainen näyttää vakavalta ja keskittyneeltä. Siniset silmät ovat valtavan suuret, kuin metsäkauriilla. Vaaleanruskea lyhyt polkkatukka on kiinnitetty pinnillä pois silmiltä. Nainen rutistaa oikeassa kädessään pientä kukkakimppua, vasemmassa kädessä hän pitää mustakantista virsikirjaa. Tummasta taustasta ei erota mitään, aivan kuin nuori nainen seisoisi oudossa tyhjiössä. Hän näyttää haamulta.
Krista Launonen tutkii, miksi ideaaliuhri eli valkoinen, kaunis nuori nainen saa eniten mediahuomioita, kun hänet murhataan tai hän katoaa. Kyllikki Saari, Piia Ristikankare ja Eveliina Lappalainen ovat suomalaisia ideaaliuhreja. Kun uhri on tummaihoinen, ulkomaalaistaustainen, transsukupuolinen tai seksityöläinen, jopa poliisi saattaa kääntää katseensa pois. Miksi? Kirja sukeltaa syvälle ideaaliuhrien historian alkulähteille 1800-luvun lopun Pariisiin, käy 1990-luvun Lontoossa ja päätyy Suomen tunnettuihin uhritarinoihin. Kirjassa analysoidaan uhrien mediakuvia ja pohditaan, miksi jotkut uhrit ovat tärkeämpiä kuin toiset. Samalla kirja on kertomus Launosen omasta mutkikkaasta tutkimuspolusta ja henkilökohtaisesta matkasta kuoleman varjossa.
Krista Launonen on helsinkiläinen taiteen asiantuntija, kuvataiteilija ja taideterapeutti. Hänellä on taidealan yritys Mielitila. Kuvankauniit ja kuolleet on hänen kahdeksas tietokirjansa.