Olipa kerran on omaperäinen tarina isästä ja pojasta, jotka pysyttelevät yhteiskunnan varjoissa ja muuttavat jatkuvasti seudulta toiselle. Tarina alkaa 80-luvun Berliinistä, jonka reunamilla isä ja poika asuvat hämäräperäisen alueen kurjimmissa tönöissä. Isä elättää poikansa erilaisilla päivän valoa kestämättömillä tavoilla ja opettaa tätä selviytymään maailmassa omin voimin. Yhtäkkiä isä pakkaa parivaljakon vähäisen omaisuuden, ja he muuttavat Kööpenhaminan laitamille. Muuton syyksi isä kertoo pojalleen epämääräisen selityksen "pahasta kuningattaresta ja valkoisiin pukeutuneista miehistä". Pian isä tappaa naispoliitikon ja sosiaaliviranomaiset asuttavat pojan sijaisperheeseen, koska pojan sukulaiset eivät halua häntä luokseen.
Vuosikymmen myöhemmin poika elää valenimen ja matalapalkkatyön turvin Tanskassa. Hän on näennäisesti mukautunut yhteiskunnan normeihin, mutta pian hänen lapsuudenkokemuksensa alkavat kummitella nykypäivässä, ja kysymys isän hämärästä kohtalosta vaivaa häntä yhä syvemmin.
Olipa kerran on voimakas, synkeänkaunis ja sovinnaisuuden rajoja haastava romaani vieraantuneisuudesta ja juurettomuudesta, elämästä vailla yhteiskunnan instituutioihin sitoutuvaa identiteettiä.
