Kivi, hän ajattelee ensin. Pieni valkoinen kivensiru. Hän noukkii sen peukalollaan ja etusormellaan ja lähtee kohti sakastia. Nyt hän näkee tummat tahrat matolla. Verta. Voiko se olla verta?
Ja silloin hän ymmärtää. Eihän tämä ole kivi. Tämä on hampaansiru.
Mildred Nilssonilla riitti vihollisia Kiirunassa. Erityisesti miehet karsastivat naispappia, joka ajoi väsymättä naisten ja eläinten asiaa. Ja lopulta joku sai hänestä tarpeekseen. Kotiseudulleen palanneen Rebecka Martinssonin mieleen tapaus tuo Paratiisipojan murhan. Hän ei ole toipunut kahden vuoden takaisista tapahtumista vieläkään, mutta suostuu taas auttamaan poliisia. Hän jos kuka tietää, kuinka helppo saalis yksinäinen susi on metsästäjilleen.
