Elma tanssii ja esiintyy, yrittää karistaa perheen ja menneen painon pois elämällä vimmaisesti. Mutta muistikuvat ja käsitykset lapsuudesta eivät jätä rauhaan. Yllättävä puhelu ja kohtaamiset veljen kanssa käynnistävät tapahtumaketjun, jossa jo kerran eletty nostetaan uudestaan esiin: Näinkö se meni? Ovatko muistot aina samanlaisia?
Sari Elfvingin taidokas esikoisromaani kietoo yhteen kaksi eri aikakautta ja kaksi eri naista. Tytär Elma nähdään 2010-luvun Helsingissä, äiti Ilana tyttärensä kanssa 1970-luvun Hämeenlinnassa. Paikoiltaan poissa olemisen tunne siirtyy sukupolvelta toiselle ja väärinymmärtämisen valossa aivan kaikki on mahdollista.
Taivaat jotka ansaitsemme tutkii satuttavan tarkasti menneisyyden ja nykyisyyden ristiriitoja, ajan vääristymiä. Se katsoo rikki menevää ihmistä ja sitä miten haurainkin yhteys perheenjäseneen on merkitsevä. Samalla romaani puhuu kauniisti vääjäämättömyydestä, vapauden ja yksinäisyyden siteistä, siitä miten ihmisiä on mahdoton laskea mielestään pois.