Vihdoinkin päivänvaloon vaiettua historiaamme.
Teloittajien jäljillä sukeltaa syvälle valkoisen terrorin järkyttävimpiin tapahtumiin. Uhrien sijaan nostetaan esiin teloittajat ja heidän kertomuksensa. Aapo Roselius käsittelee arkaa aihetta laajan lähdeaineiston turvin ja tuo yksittäisten tapausten lisäksi esiin uusia näkökulmia valkoisen terrorin poliittisista vaikutuksista.
Suomen valtionhoitaja P. E. Svinhufvud antoi 7. joulukuuta 1918 asetuksen, jolla armahdettiin sisällissodan aikana teloituksiin syyllistyneet valkoisen puolen sotilaat. Maan lähihistoriasta haluttiin yhdellä iskulla pyyhkiä pois tuhannet laittomat teloitukset ja niihin syyllistyneet. Teloittajista jäi kuitenkin tietoja virallisiin pöytäkirjoihin, mukana olleiden muistelmiin, sanomalehtiartikkeleihin ja lukuisiin muihin lähteisiin. Mitä nämä kertovat teloittajista? Miksi joistakin tehtiin julkisuudessa "suurmurhaajia" ja toisista teloittajista vaiettiin? Ketkä olivat suorittamassa tuhansia teloituksia? Minkä näköinen oli valkoisen terrorin rivimies? Mitä tarkoitettiin vangin "karkauttamisella"?
Teloittajien jäljillä kertoo kevään 1918 valkoisen puolen teloittajista ja heidän veriteoistaan. Kirja kertoo myös hävinneen osapuolen usein toivottomista yrityksistä saada oikeutta ja saattaa voittajapuolen teloittajat edesvastuuseen. Suomen vuoden 1918 sisällissota muistetaan ennen kaikkea taistelujen ulkopuolisista väkivaltarikoksista.
Aapo Roselius on tutkinut laajasti Suomen sisällissodan ja 1920- ja 1930-luvun historiaa. Hänen tuotantoonsa kuuluvat muun muassa Teloittajien jäljillä ja Isänmaallinen kevät sekä yhdessä Oula Silvennoisen kanssa kirjoitettu, tietokirjallisuuden Finlandia-palkintoehdokkaana ollut Villi itä.
