Kaisa Savolaisen lapsuus viiden lapsen sisarusparvessa maalaistalossa, jossa asui monenlaista väkeä, on kiintoisa aikalaiskuvaus 1940-luvulta. Hänen työelämänsä alkoi ammatinvalinnanohjaajana Kuopiossa 1960-luvulla. Lopulta hän päätyi korkeaan asemaan YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestössä Unescossa.
Suomen Unesco-toimikunnan kasvatusjaoston puheenjohtajuus johti Savolaisen Unescon kokouksiin aikana, jolloin kylmä sota hallitsi kansainvälisiä suhteita. 1970-luvulla Suomi-Kuuba-seuran puheenjohtajuuskaudella kansainvälinen solidaarisuus kukoisti. Värikkäitä kokemuksia kertyi myös radio- ja tv-ohjelmien tekemisestä aikana, jolloin yhteiskuntaa uudistettiin ja vanhat arvot ja näkemykset törmäsivät uusiin.
Tieni vei Pariisiin kertoo, miten Savolainen päätyi Vuotjärveltä Pariisiin Unescoon, Tiellä riittää hauskoja tapahtumia, kiinnostavia ihmisiä ja mielenkiintoisia kohtaamisia. Savolainen avaa henkilökohtaisten kokemusten kautta tätä kiehtovaa ja samalla monimutkaista järjestöä, josta Suomessa ei ole paljon kirjoitettu.