Syksyllä 1958 kävi ilmi, että Neuvostoliitto ei hyväksynyt Suomen uutta laajapohjaista hallitusta. Suhteet suureen naapuriin alkoivat kiristyä, ja Suomelle elintärkeä idänkauppa pysähtyi. Lopulta Fagerholmin kolmannen hallituksen oli pakko erota. Oli tapahtunut mahdottomana pidetty asia: Neuvostoliitto päätti Suomen hallituksen kokoonpanosta.
Perusteellinen poliittinen jälkipyykki tästä yöpakkasiksi kutsutusta tapahtumasarjasta on edelleen tekemättä. Ministeri Paavo Rantanen oli tuohon aikaan parikymppinen ulkoministeriön virkamies, joka kirjasi tapahtumat tuoreeltaan päiväkirjaansa. Nyt, kuusikymmentä vuotta myöhemmin, hän ruotii terävällä kynällä yöpakkaskriisin syitä ja seurauksia ja presidentti Kekkosen roolia kansakunnan kohtalonhetkillä.
Yöpakkaset 1958 kertoo, miten muutaman kuukauden tapahtumasarja jätti suomettumisen kotimaan politiikan pysyväksi ominaisuudeksi ja varmisti Kekkosen vankkumattoman aseman vuosiksi eteenpäin.
