Aamu-uninen lintobongari on tÀÀllÀ taas! HÀn kertoo uusista lintuhavainnoistaan globaalin pandemian kurittaman vuoden aikana, jota leimaa ilmastokriisi. Tammikuussa hÀn bongaa taviokuurnan ja kanahaukan, joulukuussa viimeiset havainnot ovat lapasotka ja hömötiainen.
Lintubongari nÀkee tavallisia ja vÀhemmÀn tavallisia lajeja ja yllÀttyy yhÀ uudestaan lintujen monimuotoisuudesta. HÀn kertoo onnen tunteestaan nÀhdessÀÀn lapinpöllön aamunkajossa. HÀn myös paljastaa lempilintunsa.
Lintubongari kamppailee yhÀ riippuvuutensa kanssa. Tila ei ole kohentunut: hÀn on valokuvauksen syövereissÀ, vastoin aiempaa lupaustaan olla hankkimatta kameraa. Aamu-unisen lintubongarin vuosi on kertomus lintumiehen ja luonnon vÀlisestÀ suhteesta. Lars Sund nostaa esiin luonnon ihmeitÀ mutta samalla varoittaa meitÀ uskomasta, ettÀ kaikki jatkuisi kuin ennen. HÀlytysmerkit kasvavat, ja lÀmpöÀ seuraa kylmÀ hiki.
