Pianismi taiteena -kirja on tutkielma esittävän taiteen teoriasta.
Keväällä 2013 aloimme keskustella pianisteille suunnattujen kirjojen vähyydestä ja laadusta. Esiin nousi Samuil Feinbergin vuonna 1965 julkaistu teos Pianismi taiteena (Pianizm kak iskusstvo), joka vielä nykyäänkin on erittäin pätevä katsaus venäläiseen pianismiin, joka on Suomessa hyvin arvostettua. Venäläinen koulukunta on vaikuttanut monen suomalaisen pianistin soittoon mitä suurimmissa määrin. Moni suomalainen pianisti on opiskellut Venäjällä/Neuvostoliitossa, ja venäläisen koulukunnan jälki suomalaisessa pianonsoiton opetuksessa on kiistaton. Mutta tähän mennessä ainoa venäjänkielinen pianonsoiton kysymyksiä käsittelevä, suomeksi käännetty kirja on Heinrich Neuhausin Pianonsoiton taide. Se on loistava teos, joka kuitenkin esittelee venäläisen tradition jokseenkin yksipuolisesti. Monet Neuhausin ajatuksista eivät ole enää kovin ajankohtaisia – hänen omat musiikkijuurensa ovat vahvasti romanttisessa pianonsoiton traditiossa.
Samuil Feinberg (1890–1962)
Samuil Feinbergin nimi on hyvin tunnettu niin Venäjällä kuin myös muualla maailmassa. Loistava pianisti, säveltäjä ja pedagogi Feinberg oli Neuvostoliiton näkyvimpiä musiikkivaikuttajia 1900-luvun alkupuolella. Pianistina hän tuli tunnetuksi ennen kaikkea Bachin ja Skrjabinin teosten tulkitsijana; aikalaiset kertoivat, että Feinbergin Skrjabin-soitto oli lähempänä säveltäjän omaa esiintymistyyliä kuin kenenkään muun pianistin. Säveltäjä-Feinberg oli 1910–1920-luvun näkyvimpiä venäläisiä modernisteja – Prokofjevin, Stravinskin ja nuoren Šostakovitšin rinnalla.
Pianismi taiteena -kirja on tutkielma esittävän taiteen teoriasta. Ainutlaatuiseksi kirjan tekee Feinbergin harvinainen kyky nähdä pienetkin yksityiskohdat isojen kokonaisuuksien osina. Hänen kirjassaan pianismin taide näyttäytyy selkeänä, johdonmukaisena systeeminä. Kirjoittajan rohkeat, paradoksaalisetkin johtopäätökset pohjautuvat loogisiin syy-seuraus-suhteisiin.
Hänen pohdintansa ovat ennen kaikkea suuren taiteilijan pitkän elämäntyön tulos – ja sellaisina samanaikaisesti sekä yleviä että käytännönläheisiä. Hänen näkemyksensä musiikista ja pianismista on sekä harvinaisen laajakatseinen että yllättävän nykyaikainen. Feinberg välttää venäläisille muusikoille niin tyypillisen romanttiskeskeisyyden, mikä hyvin todennäköisesti johtuu hänen modernistisäveltäjän taustastaan. 2000-luvun Suomessa hänen jo 1960-luvulla julkituomansa ajatukset sopivat täydellisesti suomalaisen musiikkimaailman pluralistiseen avarakatseisuuteen.