Kertomuksia ja novelleja kymmenen vuoden ajalta sisältävä kokoelma Vuorelle nousu tuo ilmi erään mielenkiintoisen kehityslinjan Elvi Sinervosta kirjailijana ja naisena. Kokoelman alkupuolen koululaiskuvauksista välittyy lukijalle elävästi ennen sotaa eletty aika, keskiosasta väkevät sota- ja vankila-ajan kokemukset ja kolmessa viimeisessä novellissa asettuu sodanjälkeinen ihminen erinäisiltä suhteiltaan kirjailijan terävään valokeilaan. Tämä kehitys viittaa kohti psykologista novellia: ympäristökuvaus jää vähemmälle ja esille astuu entistä enemmän ihminen.
Elvi Sinervo vaistoaa herkästi ihmistensä mielenliikkeet eikä tyydy heistä pelkkiin pinnallisiin yhteenvetoihin. Hänen eetillis-sosiaalinen elämänkatsomuksensa on tosi ja psykologinen näkemiskykynsä aito. Sinervon kertomataide valloittaa lukijansa tässäkin teoksessa tinkimättömyydellä ja kirkkaudellaan.
Vuorelle nousu syntyi akatemia-apurahan myöntämisen jälkeen vuonna 1948. Teos on merkittävä kuvaus aikansa naisesta ja Sinervoa on kiitelty psykologisesta ihmiskuvauksestaan. Sinervo sai novelleistaan valtionpalkinnon.
