En minä kaivannut muutosta, en ainakaan tämän kokoista. Minulla oli kaikki hyvin. Jos olisin muuttanut jotain, se olisi ollut sellaista että olisin hankkinut Artekin 80-vuotisjulisteen tilalle Andy Warhol -sitaattijulisteen, ostanut kirjavalehtisen peikonlehden yksivärisen viereen, vaihtanut eukalyptuksen tuoksuisen pyykkietikan bergamotin tuoksuiseen.
Lumi on tyytyväinen elämäänsä lähestyessään neljääkymmentä. Hän rakastaa luovaa työtään ja parasta ystäväänsä Sallaa. Kulmikas, älykäs ja hauska Salla ja kiltti mutta sisältä hurja Lumi ovat olleet toistensa tärkein ihmissuhde kahdenkymmenen vuoden ajan, nähneet kavalkadin toistensa kumppaneita, notkuneet Kallion baareissa, kestäneet yhdessä Sallan rintasyövän.
Yhtäkkiä Lumin koko elämä joutuu myllerrykseen. Hän löytää itsensä Vantaalta tuoreen poikaystävän kanssa, varsin isomahaisena mutta ilman Sallaa. Oma äiti sen sijaan ei pysy poissa edes toivomalla.
Äitimaa syleilee elämän kummallisuutta ja pohtii häpeää, ystävyyttä ja äitiyden merkitystä tavalla, joka saa lukijan nauramaan, itkemään ja harkitsemaan muuttoa Korsoon.
