Rio de Janeiroon voi tutustua kirjaimellisesti pohjalta huipulle käymällä paikallisessa slummissa ja turistien kansoittamalla Leipätoppavuorella tai Kristus-patsaalla. Väliin mahtuu kulttuuria kaduilta museoihin ja kulttuurikeskuksiin.
Salvadorin kaduilla harrastetaan capoeiraa, myydään kuolleita rottia, otetaan kontaktia, hymyillään, eletään, huijataankin. Ei ole kauneutta ilman kauheutta; Brasiliassa tämän todella ymmärtää. Foz de Iguassun vesiputouksilla tai Chapáda Diamantinan luonnonpuiston hikeen vetävillä vaelluksilla pakahtuu luonnonkauneuteen, joka kukkii kurjuuden keskellä. Vihreiden kukkuloiden ja sademetsien Brasilia on vastakohtaisuuksien ihmemaa.
