Voiko menneisyyden ihmisistä kirjoittaa mitä tahansa, kunhan kuvaus on tosi? On helppo tuomita historian vääristeleminen ja käyttäminen propagandan välineenä, mutta moraalisesti kyseenalaista voi olla myös vilpittömästi totuuteen pyrkivä historiantutkimus. Esimerkiksi henkirikoksia tai intiimejä suhteita tutkittaessa on otettava huomioon kuolleiden ihmisarvo ja yksityisyyden suoja. Arkaluontoisten ja nöyryyttävien yksityiskohtien esiin nostaminen voi olla tarpeellista, jos se antaa äänen vaiennetuille ihmisille, kuten köyhille, sairaille, rikollisille ja prostituoiduille. Tutkija joutuu pohtimaan, mikä on tirkistelyä ja skandaalinhakuisuutta, mikä taas eettisesti perusteltua menneisyyden moninaisuuden ymmärtämistä. Historiantutkimuksen etiikka on ensimmäinen suomenkielinen käsikirja historiantutkimuksen moraalisista ulottuvuuksista. Se antaa välineitä pohtia ja ratkaista olennaisia tutkimuseettisiä kysymyksiä, joita kohtaavat niin ammattihistorioitsijat kuin sukututkijatkin.