Sulo-Weikko Pekkolan Hyvästi Porvoo — morjens Kalkutta! rakentuu matkakirjallisuuden, kulttuurihavainnon ja omaelämäkerrallisen esseistiikan rajapintaan. Teos kuvaa siirtymää suomalaisesta pikkukaupungista intialaiseen metropoliin sekä samalla mielen maiseman muutosta: vierauden, uteliaisuuden ja sopeutumisen prosesseja. Kielellisesti teos nojaa havainnolliseen, paikoin ironiseen ja rytmiltään reportaasinomaiseen ilmaisuun, jossa arkiset yksityiskohdat, kaupunkitilan aistivoimaisuus ja kulttuuristen erojen tulkinta saavat keskeisen aseman. Kirja asettuu suomalaisen matkakirjallisuuden perinteeseen, mutta se laajenee pelkkää eksotiikan kuvausta syvemmälle identiteetin ja maailmankuvan tarkasteluun. Pekkola näyttäytyy kirjoittajana, jonka taustassa yhdistyvät kotimaisen kulttuuriympäristön tuntemus ja voimakas kiinnostus kansainvälisiin kokemuksiin. Juuri tällainen kaksoisperspektiivi tekee mahdolliseksi Porvoon ja Kalkutan rinnastamisen: kyse ei ole vain maantieteellisestä matkasta, vaan katsantokannan muutoksesta. Teoksen perusteella kirjailijaa motivoi halu testata omia ennakkokäsityksiään, dokumentoida kulttuurisia kohtaamisia ja tehdä niistä ymmärrettäviä suomalaiselle lukijalle. Hän kirjoittaa havainnoijan tarkkuudella, mutta myös osallistujan henkilökohtaisella intensiteetillä. Teosta voi suositella erityisesti lukijalle, jota kiinnostavat matkakirjallisuus, kulttuurienväliset kokemukset ja suomalaisen identiteetin peilaaminen globaaliin todellisuuteen. Sen vahvuus on kyvyssä tehdä etäisestä kaupungista konkreettinen ja samalla paljastaa, kuinka matka muuttaa havaitsijaa itseään. Kirja palkitsee sekä tutkimuksellisesta näkökulmasta lukevaa että elämyksellistä, ajatuksia haastavaa proosaa etsivää lukijaa.
