Larja palaa kesällä 1942 opettajaleiriltä kanta-Suomesta kotiin Aunuksen Karjalaan. Vastassa on hiiltyneitä hirsiä, jotka sojottavat kohti taivasta, ja kotiovella lemahtaa huoli. Matja-buabo, kylän arvostetuin itkijä, on kuolemansairas. Pikkusisko Pola kantaa sydämensä alla salaisuutta.
Äidin villiruusut kukkivat vehmaina kodin nurkalla, mutta vuosia sitten syvään itään tuomittujen vanhempien kohtalosta ei ole tietoa. Jatkoleiri saa jäädä, ja Larja hyväksyy opettajan apulaisen paikan kansakoulusta.
Seutu kasvattaa uutta ja suree vanhaa. Isoäitiä hoitaessaan Larja kuuntelee pohjoistuulessa puiden viestejä ja löytää itkunlahjan. Vainajan saattaminen tuonilmaisiin vaatii kuitenkin rohkeutta.
Rajalla on totuttu luovimaan sodissa, mutta rakkaus ei tunnusta maata. Tuuli kulkee miten tahtoo. Voiko tuulen tyttö seurata kutsua?
