Arkkipiispa Leon suomeksi ja karjalaksi kirjoitettu runoteos aistii maailmaa, ajattelee, tuntee ja ymmärtää.
Elämä on mielekästä luonnon läheisyydessä. Kotiseudun lapsuusmaisemista löytyvät herkät vaikutelmat: inspiroiva syksy, talven kauneus, revontulet, tähtitaivas, kimmeltävät hanget, kevään valo ja kesän lämpö. Runoilija pohtii luonnon tilaa ja tulevaisuutta ja sitä, mitä vaikutuksia sillä on ihmisiin. Tulevasta löytyy toivoa. Löytyy uskoa uuteen ajatteluun, vähemmän tuhlaavaan maailmaan, uusiutuvaan energiaan, kestävään kehitykseen.
Maailma, jossa elämme, on kaunis ja arvokas. Sitä pitää vaalia.
Arkkipiispa Leon syvämietteiset runot ovat vaikuttavaa luettavaa molemmilla kielillä.
