Vangitseva tosimysteeri naisesta, joka juuttui hissiin kahdeksi viikoksi eikä kukaan kaivannut häntä. Ja toisesta, joka kadotti itsensä.

Vuonna 1971 yksin elävä, 48-vuotias Martta S. juuttuu kahdeksi viikoksi siivoamansa tehdaskiinteistön hissiin, eikä kukaan kaipaa häntä. Vuonna 2019 viittäkymppiä lähestyvä perheenäiti päätyy kipeän lapsensa kanssa sairaalan eristyshuoneeseen ja toivoo, että saisi jäädä sinne pysyvästi, eikä kukaan tarvitsisi häntä. Kuka oli Martta S. ja miten on mahdollista, ettei hänen katoamistaan huomattu? Miksi rikospoliisi tutki asiaa? Mitä ihmiselle tapahtuu loukossa, yksin, ilman ravintoa, ilman vuorokausirytmiä, sosiaalisia kontakteja? Minkälaista on kuolla eläessään? 50 vuotta sitten tapahtunut tragedia alkaa kiehtoa oman elämänsä hissikuilun reunalla keikkuvan nykynaisen mieltä ja mystisestä Martta S.:stä tulee hänen henkinen matkakumppaninsa.

Tositarinaa ja autofiktiota yhdistelevä selviytymistarina pakottaa viisikymppisen mediatyöläisen jäsentämään vuosituhantista sisäänrakentunutta vaatimusta siitä, miten naisen tulisi vielä 2020-luvullakin olla pystyvä, ahkera, pakastava, pussittava, säilövä, kaunis, haluttava, siivoava, hoivaava, ratkova ja rakastava yhden hengen Marttajärjestö.