Ester Nilsson on runoilija ja esseisti ja kaikin puolin järkevä ihminen järkevässä parisuhteessa. Mutta kun häntä pyydetään pitämään esitelmä taiteilija Hugo Raskista, hänen koko olemassaolonsa tuntuu suistuvan raiteiltaan tämän yksinkertaisen toimeksiannon takia. Yleisön joukossa istuu taiteilija itse, ja he tapaavat ensi kertaa esitelmän jälkeen. Ester Nilssonin ja Hugo Raskin välille kehkeytyy rakkaustarina, banaali yksinkertaisessa julmuudessaan, suurenmoinen täydellisessä antautumisessaan.

Omavaltaista menettelyä on kertomus siitä, kuinka pitkälle olemme valmiita pettämään itseämme toiveessamme tulla rakastetuksi. Samalla romaani näyttää, kuinka vaikeaa on olla käyttämättä hyväksi toisen ihmisen heikkoutta. Lena Andersson kuvaa sitä miltä tuntuu joutua alttiiksi myrskyisälle intohimolle - ilman että kykenee sille täysin antautumaan. Romaani on yksityiskohtainen tutkielma vallasta ja pakkomielteestä, se on tiukan keskittynyt ja samalla ironinen ja haikea: kuin Hjalmar Söderbergin romaanit.