Sissipartion verinen hiihtoretki kiristää jännityksen äärimmilleen.
On jatkosodan ensimmäinen talvi. Kuusikymmentäkuusi sissiä lähtee ylittämään maaliskuisena pakkasyönä Äänisjärveä sen leveimmästä kohdasta. Häikäilemättömien kaukopartiomiesten tehtävänä on tuhota vihollisen suuri huoltotukikohta Poventsan maantien varrella. Tässä puitteet, joista Lehväslaiho kehittää rajuudessaan vertaansa vailla olevan sotaromaanin.
Kaukopartiomiesten tehtävä onnistuu, mutta onnistumisen hinta on hirvittävä. Paluu Äänisen rantaan on yhtä helvettiä, armotonta kilpahiihtoa kuoleman kanssa. Vihollisjoukot hyökkäävät takaa ja katkaisevat edessä paluutien. Sissien ainoa mahdollisuus on rynnätä tappavan luotimuurin läpi ja raivata tiensä eteenpäin keskeytymättömällä konepistoolitulella.
Verestä punertuvassa hangessa moni mies käy miestä vastaan viimeisen taistelunsa. Kun puiden lomasta vihdoin pilkottaa Äänisen jää ja pelastus, väsymyksen ja haavojen horjuttamasta hiihtäjien joukosta ovat enää riekaleiset rippeet jäljellä.
Reino Lehväslaihon hyytävä sotaromaani ilmestyi 1974.
Sotakamreeri, kirjailija Reino Lehväslaihon (1922–2019) mittava kirjailijanura alkoi jo vuonna 1958, jolloin hänen esikoisteoksensa Panssarisotaa 1941–44 julkaistiin WSOY:n kustantamana. Tämä toimi lähtölaukauksena seitsemällä vuosikymmenellä jatkuneelle kirjailijanuralle. Päätoimiseksi kirjailijaksi vuonna 1967 ryhtyneen Lehväslaihon tuotanto käsittää peräti 45 teosta. Kirjailijana Reino Lehväslaiho kuvasi elävästi ja omiin kokemuksiin pohjaten suomalaisten käymiä taisteluja toisessa maailmansodassa. Hän itse oli kolmen sodan veteraani ja haavoittui rintamalla kolmesti.