Minulla oli noin vuoden vanhat marketista ostamani viidenkympin puolipitkävartiset vaellustossut. Olin kävellyt niillä muutaman yli kymmenen kilometrin päivämatkan syksyllä Saariselällä ja kotona päivittäisiä neljän kilometrin lenkkejä. Kengät oli sisäänajettu, mutta laatu ei varmaan paranisi, vaikka kävelisin ne puhki. Asetin ne lähelle lämpöpatteria, sillä niiden sisäpintakin tuntui hivenen kostealta.
Matkavarustukseni oli vähäinen. Minulla oli olkihattu, maastopuvunvärinen hupullinen, vettä ainakin vähän aikaa pitävä soft shell- pusakka ja ohut fleecepusakka. Rankkoja sateita varten oli sininen sadeviitta, jossa oli huppu mutta ei hihoja. Kädet jäivät viitan alle. Viitta oli niin laaja, että se nieli repun sisäänsä.
