Eino Leinon Runokirja: Valikoima tekijän laulurunoudesta kokoaa hänen lyyrisen tuotantonsa keskeisiä piirteitä: kansanlaulun rytmiikkaa, kalevalaista kaikupohjaa, uusromanttista tunnelmaa sekä yksilön sisäisen kokemuksen ja luonnon symbolisen yhteyden. Teoksen runot liikkuvat rakkauden, kuoleman, kaipuun, isänmaallisuuden ja metafyysisen levottomuuden alueilla. Kielellisesti kokoelma on musiikillinen, soinnukas ja kuvallisesti tiheä; siinä yhdistyvät suullisen perinteen selkeys ja modernin subjektin ristiriitaisuus. Kirja asettuu suomalaisen kirjallisuuden murroskohtaan, jossa kansallisromanttinen perintö kohtaa eurooppalaisen symbolismin ja dekadenssin hienovaraiset vaikutteet. Eino Leino (1878–1926) oli suomalaisen kirjallisuuden keskeinen lyyrikko, suomentaja, kriitikko ja kulttuurivaikuttaja, jonka tuotanto rakentui poikkeuksellisen laajalle sivistykselle ja herkälle ajankuvan tajulle. Hänen taustansa sanomalehtimiehenä, läheinen suhteensa kansanrunouteen sekä kiinnostus mytologiaan, filosofiaan ja eurooppalaisiin virtauksiin selittävät tämän valikoiman temaattista ja rytmistä rikkauden. Leinon omakohtaiset kokemukset tunne-elämän kriiseistä, yksinäisyydestä ja henkisestä etsinnästä syvensivät hänen laulurunoutensa eksistentiaalista ulottuvuutta. Tätä teosta voi suositella erityisesti lukijalle, joka haluaa ymmärtää suomalaisen lyriikan kehitystä sen keskeisimmästä lähteestä. Valikoima tarjoaa sekä esteettistä nautintoa että tutkimuksellisesti merkittävän näkymän Leinon poetiikkaan. Se palkitsee hitaasti lukevan, mutta puhuttelee myös ensikertalaista runouden kirkkaalla rytmillä ja ajattomalla tunnevoimalla.
