Traaginen tarina yhdestä Suomen parhaasta nyrkkeilijästä kautta aikain.
Tarmo Uusivirta oli nyrkkeilijänä poikkeuslahjakkuus, joka ei urallaan koskaan päässyt aivan niin pitkälle kuin hänen lahjansa urheilijana olisivat edellyttäneet. Matka Jyväskylän Säynätsalosta kansainvälisiin nyrkkeilykehiin oli 1980-luvulla yksinkertaisesti liian pitkä. Myös elämä urheilun ulkopuolella oli kuoppainen, ja herkkä kamppailija päätyikin itsemurhaan vain 42-vuotiaana 1990-luvun lopussa.
Näin Uusivirran kaksi valmentajaa luonnehtii suojattiaan: ”Loistava nyrkkeilijä, kova harjoittelija, lahjakas urheilija. Kolme mahtilyöntiä; vasen suora, vasen yläkoukku, oikea suora. Kautta aikain paras suomalainen nyrkkeilijä. Edes Bärlund ja kumppanit eivät olleet yhtä hyviä nyrkkeilijöitä.” – Yrjö Sikiö
”Lahjakas nyrkkeilijä, äärimmäisen tinkimätön harjoittelija. Herkkä urheilija. Kovalyöntinen, erittäin monipuolinen. Yksi kautta aikain parhaista suomalaisnyrkkeilijöistä, vaikea laittaa järjestykseen. Näin kovia urheilijoita kuin Tarmo Uusivirta oli, syntyy Suomeen yksi viidessäkymmenessä vuodessa.” – Aarno Luoma
Simo Rantalainen toimi Uusivirran managerina tämän uran loppuaikoina 1990-luvun alussa. Hänen ystävyytensä Uusivirran kanssa tuo kirjaan syvyyttä, jota ei suurimmasta osasta urheilukirjoja löydy.