Kirja Äidiksi äidilleni kertoo roolien vaihtumisesta, kun tyttärestä tulee oman äitinsä huoltaja.
Ainoana lapsena ja toisella puolella Suomea asuen siinä on omat haasteensa.
Kirjassa nousevat esiin vanhan äidin ja jo vanhenevan tyttären väliset suhteet. Mitä tiiviimmäksi kanssakäyminen tulee, sitä enemmän nousevat esiin tahtojen yhteentörmäykset. Äidin vaativuus, hätäisyys ja ohjannan halu ovat piirteitä, joita tytär kritisoi ehkä juuri siksi, että tunnistaa samat piirteet itsessäänkin.
Vähitellen myötätunto äitiä kohtaan lisääntyy. Tytär ymmärtää, että 14 - lapsisessa perheessä 1920 - luvun Suomessa lapsen piti oppia pärjäämään itse. Siitä on vaikea luopua vanhempanakaan. Silti äiti antoi kaikkensa omalle tyttärelleen. Äidistä löytyy lopulta myös itsenäinen, vahva ja pelkäämätön puoli, jota voi ihailla.
Kapinatilanteidenkin ylitse kantaa äidin ja tyttären välinen läheisyys ja rakkaus, jonka tytär olisi toivonut kyenneensä ilmaisemaan äidilleen paremmin tämän elinaikana.
