leisesti bhakti ymmärretään antautuvana jumalrakkautena, johon kuuluu usein laulua, rukoilemista ja palvontaa. Mantrojen, kirtanan ja muiden harjoitustensa kautta se kiehtoo monia joogeja ja henkisyydestä kiinnostuneita myös Suomessa.
Bhaktin filosofia ja käytäntö sisältää kaksi bhaktia esittelevää ja nykyhindulaisuudelle keskeistä sanskritinkielistä tekstiä suomennoksineen ja kommentteineen sekä taustoittavan johdantoluvun. Näistä vanhempi, Śāilya-bhakti-sūtra, on 1600-luvulta ja käsittelee bhaktia Intian perinteisen filosofian käsitteillä. Tätä nuorempi Nārada-bhakti-sūtra on tyyliltään helppolukuisempi. Se lähestyy bhaktia ekstaattisen harjoituksen kautta, ja siinä korostuvat käytännönläheisyys ja avarakatseisuus. Molemmat tekstit pyrkivät tarkastelemaan bhaktia ilman sidoksia aiempiin uskonnollisiin liikkeisiin.
Teos on valaisevaa luettavaa jooganharrastajille sekä henkisyydestä ja hindulaisuudesta yleisesti kiinnostuneille. Se auttaa tutustumaan tarkemmin bhaktin käytäntöön mutta myös sen takana olevaan filosofiaan.
